Mainitsinkin tuolla aiemmassa tekstissä, että sydäntäni lähellä ovat pienet ja kompaktit asunnot ja talot.
Itse asustan tällä hetkellä 27 neliöistä yksiötä, parvekkeella höystettynä. Tilaa on riittävästi jos vaan jaksan siivota ja pitää paikat järjestyksessä... :)
Uusien omakotitalojen keskikoko oli tilastokeskuksen mukaan 90-luvun alussa 122 neliötä ja 144 neliötä vuonna 2010.
Tulevaisuuden haaveissa (sitten joskus, huoh) olisikin rakentaa ihan oikeasti pieni talo (n. 40-60 m2), mahdollisimmat pitkälle itse suunnitelleen, tarkasti harkiten, jotta jokainen neliö tulee käytettyä hyödyksi ja todistettua että pieni on hyvä!!
Ihme pakkomielle tunkea elämä pieneen tilaan, heh.
Viime vuosien asuntomessuilla vieraillessa olen talo toisensa jälkeen ihmetellyt sitä hukkaneliöiden määrää!? Ymmärrän myös, että tämän hetken trendejä mukaillen ihmiset haluavat kotiinsa avaruutta ja ilmavuutta ja tilaa kasvattaa vaikka perhettä. Siis ymmärrän, mutten ymmärrä.
Ymmärrän toki myös suurperheitä, jotka sitä tilaa ihan oikeasti tarvitsevat elämiseen ja olemiseen ja kaiken tavaran säilytykseen, mutta mielestäni esimerkiksi kahden aikuisen + kahden lapsen talous ei vaadi sataaviittäkymmentä asuinneliötä ollakseen toimiva.
Entisaikaan sitä asustettiin yksiöissä koko suvun voimalla hei?!
Myönnetään, ei se mitään juhlaa varmasti silloin ollut, enkä totta puhuen ottaisi omia sukulaisiani yksiööni asustamaan, mutta tajuatte pointin..
Kuvat on otettu reissuilla euroopassa. Olen ottanut tavaksi kuvailla kiinnostavia rakennuksia ja koteja matkoilla. Olisi kyllä kiva nähdä noita sisäpuoleltakin.
*kuvat omia, älä kopioi luvatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti